3D-kuvia ja plunttirasteja

Noin vuosi sitten mietittiin puolivakavissaan, josko tehtäis oma jousiammuntarata Sydänmaahan. Nyt näyttää pahasti siltä, että rata aletaan rakentamaan tulevana keväänä. Toki vielä on paljon asioita auki mutta valoa tunnelinpäässä asian suhteen on.
3D-rata tulee sijoittumaan Kyläkeskus Sykkeen läheisyyteen, keskelle kylää.
Nooh, hehkutetaan sitten lähempänä lisää jahka asia varmistuu. 

Riistanhoitoa

Myrskyn katkoma haapa saapi toimia telineenä heinille ja pajukerpuille. Uskon että haapa itsessään kelpaa jäniksille aika hyvin.

...ja eikun lisää heinää.

Alkais olemaan valmis. Ei muuta kuin jousi kouraan ja passitorniin kyttäämään.

Ylimääräiset fasaanikukot siirrettiin ulkoruokintaan.

Kohti vapautta. Heti alkujaan kaksi kukkoa lenti metsään...saapa nähdä ovatko jo huomenna koputtelemassa tarhan ovea.

Seuranmestaruuskisat

Marraskuun puolessavälin pidettiin meidän jousiseuran mestaruuskisat. Itseltä meinasi ihan unohtua mutta onneksi kaveri soitti aamulla ja muistutti. Noin 10 aikaan aamulla kokoonnuttiin seuran maastoradalla ja jaettiin porukka ryhmiin. Sitten jouset kantoon ja kiertämään rataa. Tänävuonna ampumarasteja oli noin 30 kpl liikkuvasta maalista lähtien. Eka ampumapaikalla hoksasin, että tähtäimet ei ollu aivan kohillaan. Nuoli sujahti ohitte alta kymmenessä metrissä olevaa 3D eläintä. Ei muutakuin tähtäimiä ruuvaamaan ja kohti toista rastia. Nyt oli vuorossa peurakoe, jossa piti ampua 90 sekunnin aikana kolme nuolta ruokalautasen kokoiselle läntille. Ensimmäinen nuoli matkaan ja noin kymmenen senttiä ohi....se oli siinä, jälleen nolla pistettä kun kaikki nuolet ois pitäny osua tauluun. Loput nuolet saikin sitten ampua rauhassa, välillä tähtäimiä säätäen,että sais kohilleen. Loput rastit menikin ihan mukavasti kun alkoi osumaan.

Majava tähtäimessä

Hirvihän se siinä. Kuusikon seassa näyttää kauempaa katsottuna ihan aidolta.

Sinnikäs metso kun vielä seisoo vaikka nuolia on rinta täynnä.

Peurahan se siellä makoilee

Yksi haasteellisimmista maaleista. Ammunta tapahtui polviltaan noin 5 metrin päässä puusta.

Ständillä tähtäimessä peura

Eines tauko, että jaksaa vielä ampua

Kaiken kaikkiaan kisa meni omalta kohalta ihan hyvin, taljaluokan toinen sija. Todella mukava päivä ja näkipähän kavereita pitkästä aikaa.

Hanhestusta ruotsissa

Viime viikonloppuna suunnattiin auton keula kohti etelä-ruotsia ja tarkemmin Vadstenan hanhirikkaille maille. Tuolla paikassa hanhia on hieman eri tavalla kuin täällä koto suomessa.  Paikka sijaitsee Vätternin ja Tåkerin ( yksi  pohjois Euroopan arvokkaimmista lintujärvistä) välissä. Sää oli vaihteleva koko reissun ajan mutta ei paljon vesisade haitannut kun ilmassa pörräsi tuhansia hanhia. Ensimmäinen ja toinen päivä ei mennyt ihan putkeen kun hanhet tykkäsivät kulkea eri pelloilla kuin missä me olimme. Oli ollut kuulemma erikoinen syksy, koska hanhet olivat vaihtaneet melkein joka päivä eri pellolle. Lisäksi valkoposki ja metsähanhen metsästys oli loppunut päivää ennen kuin me saavuttiin paikalle joten tarkkana sai olla.  Viimeisenä päivänä kumminkin natsasi ja päästiin kavereiden kanssa puottaan muutamat hanhet.

Kuvien ja maattavien piilokojujen asettelua

Kuvat ja miehet valmiina

Kyllä siihen kelpaa hanhien laskeutua

Komeita merihanhia rupes tipahteleen

Liekkö lisää tulossa?

Mukava saalis

 Tulossa myöhemmin hieman videon pätkää aamulennosta kunhan kaveri saa lähetettyä. Lisäillään sitten tänne. Pakko se on palata Vadstenaan taas ensi vuonna, oli se vaan niin mukavaa.


-Jouni

Kanalinnustus loppui

Niin se vain kanalinnustuskausi hurahti ohi ja ollaan taas kokemuksia rikkaampia. Jouselle siunaantui noin puolenkymmentä tilannetta, joista onnistuin hyödyntämään yhden. Pitää vissiin alkaa treenaamaan enemmän, että sais osumaprosentin paremmaksi. Omaa laiskuutta ettei oo jaksanu harjoitella tarpeeksi. Toki se ainokainen saalis jonka sain oli metso, joten ei harmita yhtään vaikkei muuta tullutkaan.

Ainoa kanalintu jousella tänävuonna. Nuolen eteen eksynyt poikametso.

 

 

 

19. -20.10.2013 suoritettiin kanalinnunpyyntiä neljän jousimiehen voimin. Riistaa näkyi ja saatiin paljon raitista ilmaa mutta saalis jäi köyhäksi. Kelit ei olleet parhaimmasta päästä kun ensimmäisenä pävänä tuli lunta aivan vaakassa ja toinen päivä meni kovan tuulen merkeissä. Omalle kohdalle sattui yksi tilanne kun jänis tuli metsästä pellolle ja pysähtyi noin 10 metrin päähän. Hyvähän siihen oli pysähtyä kun ampujalla ei ollut nuolta paikalla ja saatikka laukaisulaitetta kädessä. Jospa me jänön kanssa tavataan vielä niin lupaan olla hieman valmiimpi. Heikkoa saalista korvasi erinomainen seura ja maittava ruoka, kiitos kavereille reissusta.

Kausi kumminkin jatkuu vielä ja on aika keskittyä jäniksien ja kauriiden metsästykseen...saapa nähdä miten äijän käy.




-Jouni

Ohiampumisia taas!

Niimpä se taas viikonloppu vierähti lintuja pyytäessä. Ei oikein taho sihti olla kohillaan, kun pääsin jousella kohtuu hollilta ampuun teertä. Matkaa vajo 30 metriä puun latvaan ja harmittavasti rintapuolelta ohitte...nooh näitä tulee mutta oishan se astetta mukavampi osua kuin ampua ohi. Kuullostaahan noita ohiampumisia tulevan haulikollakin joten ei hätiä :)

Tuli tuossa viimeviikolla hommattua Vilillä GPS ja sitä pääsin testaileen samalla. On se vaan mukava kun näkee missä koira luuraa ja minkälaista lenkkia se tekee. Harmittavasti linnut ei ollu taaskaan yhteistyöhaluisia ja sunnuntaina olikin niin armoton myräkkä, ettei hommasta oikein tullu mittään. Kelitkin näyttäs paranevan pikkuhiljaa joten eiköhän se tästä.

Ohiampumista ja koirankoulutusta

Viikonloppuna ois ollut mahdollisuus saada teeri tai kaksi jousella mutta tuli pummeja oikein urakalla. Lauantaina pääsin ampumaan pellossa olevia teeriä kahteen otteeseen. Jo ensimmäinen laukauksen jälkeen ois pitäny hoksata ettei tähtäin ollut oikein kohillaan. Laukaus noin 30 metristä ja reippaasti alle. Linnut siirtyivät pikkasen etäämmälle ja ajattelin kokeilla uudestaan. Jälleen samalla tavalla nuoli jäi reippaasti alle. Siihen loppuivat tilanteet joten lähdin kotia testaamaan jousta.
Kohdistusammunnan suoritin noin 20 metrin matkalta. Ensimmäinen nuoli tauluun ja hups, noin 20 cm alle. Ei muutakuin tähtäimen säätö ja uusi nuoli matkaan. Toinen nuoli osuikin jo juuri minne pitikin. Sunnuntaina ei lintutilanteita ollutkaan joten seuraavana viikonloppuna sitten uudestaan. Jousen pitäis olla nyt kohillaan joten loppu on kiinni miehestä :)

Vilin kanssa tuli kuljettua viikonloppuna jahtaamassa lintuja. Mukavasti on koira kehittyny metsätyöskentelyssä ottaen huomioon, että viikonpäivät asustelee kaupungissa. Lintuja löytyi mutta olivat hieman arkoja jäämään haukuttavaksi. Pikkasen pitäisi Vilillä kulkea vielä kauempana, jottei linnut saisi miehestä vihiä. Kaikki aikanaan ja eihän sitä tiedä vaikka loppukaudesta vielä haukun sais.