Riistanhoitoa

Myrskyn katkoma haapa saapi toimia telineenä heinille ja pajukerpuille. Uskon että haapa itsessään kelpaa jäniksille aika hyvin.

...ja eikun lisää heinää.

Alkais olemaan valmis. Ei muuta kuin jousi kouraan ja passitorniin kyttäämään.

Ylimääräiset fasaanikukot siirrettiin ulkoruokintaan.

Kohti vapautta. Heti alkujaan kaksi kukkoa lenti metsään...saapa nähdä ovatko jo huomenna koputtelemassa tarhan ovea.

Seuranmestaruuskisat

Marraskuun puolessavälin pidettiin meidän jousiseuran mestaruuskisat. Itseltä meinasi ihan unohtua mutta onneksi kaveri soitti aamulla ja muistutti. Noin 10 aikaan aamulla kokoonnuttiin seuran maastoradalla ja jaettiin porukka ryhmiin. Sitten jouset kantoon ja kiertämään rataa. Tänävuonna ampumarasteja oli noin 30 kpl liikkuvasta maalista lähtien. Eka ampumapaikalla hoksasin, että tähtäimet ei ollu aivan kohillaan. Nuoli sujahti ohitte alta kymmenessä metrissä olevaa 3D eläintä. Ei muutakuin tähtäimiä ruuvaamaan ja kohti toista rastia. Nyt oli vuorossa peurakoe, jossa piti ampua 90 sekunnin aikana kolme nuolta ruokalautasen kokoiselle läntille. Ensimmäinen nuoli matkaan ja noin kymmenen senttiä ohi....se oli siinä, jälleen nolla pistettä kun kaikki nuolet ois pitäny osua tauluun. Loput nuolet saikin sitten ampua rauhassa, välillä tähtäimiä säätäen,että sais kohilleen. Loput rastit menikin ihan mukavasti kun alkoi osumaan.

Majava tähtäimessä

Hirvihän se siinä. Kuusikon seassa näyttää kauempaa katsottuna ihan aidolta.

Sinnikäs metso kun vielä seisoo vaikka nuolia on rinta täynnä.

Peurahan se siellä makoilee

Yksi haasteellisimmista maaleista. Ammunta tapahtui polviltaan noin 5 metrin päässä puusta.

Ständillä tähtäimessä peura

Eines tauko, että jaksaa vielä ampua

Kaiken kaikkiaan kisa meni omalta kohalta ihan hyvin, taljaluokan toinen sija. Todella mukava päivä ja näkipähän kavereita pitkästä aikaa.

Hanhestusta ruotsissa

Viime viikonloppuna suunnattiin auton keula kohti etelä-ruotsia ja tarkemmin Vadstenan hanhirikkaille maille. Tuolla paikassa hanhia on hieman eri tavalla kuin täällä koto suomessa.  Paikka sijaitsee Vätternin ja Tåkerin ( yksi  pohjois Euroopan arvokkaimmista lintujärvistä) välissä. Sää oli vaihteleva koko reissun ajan mutta ei paljon vesisade haitannut kun ilmassa pörräsi tuhansia hanhia. Ensimmäinen ja toinen päivä ei mennyt ihan putkeen kun hanhet tykkäsivät kulkea eri pelloilla kuin missä me olimme. Oli ollut kuulemma erikoinen syksy, koska hanhet olivat vaihtaneet melkein joka päivä eri pellolle. Lisäksi valkoposki ja metsähanhen metsästys oli loppunut päivää ennen kuin me saavuttiin paikalle joten tarkkana sai olla.  Viimeisenä päivänä kumminkin natsasi ja päästiin kavereiden kanssa puottaan muutamat hanhet.

Kuvien ja maattavien piilokojujen asettelua

Kuvat ja miehet valmiina

Kyllä siihen kelpaa hanhien laskeutua

Komeita merihanhia rupes tipahteleen

Liekkö lisää tulossa?

Mukava saalis

 Tulossa myöhemmin hieman videon pätkää aamulennosta kunhan kaveri saa lähetettyä. Lisäillään sitten tänne. Pakko se on palata Vadstenaan taas ensi vuonna, oli se vaan niin mukavaa.


-Jouni

Kanalinnustus loppui

Niin se vain kanalinnustuskausi hurahti ohi ja ollaan taas kokemuksia rikkaampia. Jouselle siunaantui noin puolenkymmentä tilannetta, joista onnistuin hyödyntämään yhden. Pitää vissiin alkaa treenaamaan enemmän, että sais osumaprosentin paremmaksi. Omaa laiskuutta ettei oo jaksanu harjoitella tarpeeksi. Toki se ainokainen saalis jonka sain oli metso, joten ei harmita yhtään vaikkei muuta tullutkaan.

Ainoa kanalintu jousella tänävuonna. Nuolen eteen eksynyt poikametso.

 

 

 

19. -20.10.2013 suoritettiin kanalinnunpyyntiä neljän jousimiehen voimin. Riistaa näkyi ja saatiin paljon raitista ilmaa mutta saalis jäi köyhäksi. Kelit ei olleet parhaimmasta päästä kun ensimmäisenä pävänä tuli lunta aivan vaakassa ja toinen päivä meni kovan tuulen merkeissä. Omalle kohdalle sattui yksi tilanne kun jänis tuli metsästä pellolle ja pysähtyi noin 10 metrin päähän. Hyvähän siihen oli pysähtyä kun ampujalla ei ollut nuolta paikalla ja saatikka laukaisulaitetta kädessä. Jospa me jänön kanssa tavataan vielä niin lupaan olla hieman valmiimpi. Heikkoa saalista korvasi erinomainen seura ja maittava ruoka, kiitos kavereille reissusta.

Kausi kumminkin jatkuu vielä ja on aika keskittyä jäniksien ja kauriiden metsästykseen...saapa nähdä miten äijän käy.




-Jouni

Ohiampumisia taas!

Niimpä se taas viikonloppu vierähti lintuja pyytäessä. Ei oikein taho sihti olla kohillaan, kun pääsin jousella kohtuu hollilta ampuun teertä. Matkaa vajo 30 metriä puun latvaan ja harmittavasti rintapuolelta ohitte...nooh näitä tulee mutta oishan se astetta mukavampi osua kuin ampua ohi. Kuullostaahan noita ohiampumisia tulevan haulikollakin joten ei hätiä :)

Tuli tuossa viimeviikolla hommattua Vilillä GPS ja sitä pääsin testaileen samalla. On se vaan mukava kun näkee missä koira luuraa ja minkälaista lenkkia se tekee. Harmittavasti linnut ei ollu taaskaan yhteistyöhaluisia ja sunnuntaina olikin niin armoton myräkkä, ettei hommasta oikein tullu mittään. Kelitkin näyttäs paranevan pikkuhiljaa joten eiköhän se tästä.

Ohiampumista ja koirankoulutusta

Viikonloppuna ois ollut mahdollisuus saada teeri tai kaksi jousella mutta tuli pummeja oikein urakalla. Lauantaina pääsin ampumaan pellossa olevia teeriä kahteen otteeseen. Jo ensimmäinen laukauksen jälkeen ois pitäny hoksata ettei tähtäin ollut oikein kohillaan. Laukaus noin 30 metristä ja reippaasti alle. Linnut siirtyivät pikkasen etäämmälle ja ajattelin kokeilla uudestaan. Jälleen samalla tavalla nuoli jäi reippaasti alle. Siihen loppuivat tilanteet joten lähdin kotia testaamaan jousta.
Kohdistusammunnan suoritin noin 20 metrin matkalta. Ensimmäinen nuoli tauluun ja hups, noin 20 cm alle. Ei muutakuin tähtäimen säätö ja uusi nuoli matkaan. Toinen nuoli osuikin jo juuri minne pitikin. Sunnuntaina ei lintutilanteita ollutkaan joten seuraavana viikonloppuna sitten uudestaan. Jousen pitäis olla nyt kohillaan joten loppu on kiinni miehestä :)

Vilin kanssa tuli kuljettua viikonloppuna jahtaamassa lintuja. Mukavasti on koira kehittyny metsätyöskentelyssä ottaen huomioon, että viikonpäivät asustelee kaupungissa. Lintuja löytyi mutta olivat hieman arkoja jäämään haukuttavaksi. Pikkasen pitäisi Vilillä kulkea vielä kauempana, jottei linnut saisi miehestä vihiä. Kaikki aikanaan ja eihän sitä tiedä vaikka loppukaudesta vielä haukun sais.

Jousihommia ja koirankoulutusta.

Viime viikonloppuna pääsin aloittamaan kanalinnustuskauden. Jousella tuli aamuisin käytyä kyttäilemässä molempina päivinä mutta laihoin lopputuloksin. Yksi tilanne siunautui jouselle kun pääsin kokeilemaan metsoa mutta nuolen pirulainen meni ohitte... nooh, jospa sitten ensikerralla sihti on kohillaan.
Viikonloppuna alkoi Vilillä ensimmäinen jahtisyksy. Hienosti Vili löysi linnut mutta eivät oikein päästäneet haukkumaan. Parina iltana harjoiteltiin fasaanilla ja molemmilla kerroilla pääsin ampumaan haukusta fasun alas. Jospa siitä tuli koiralle lisää intoa  jahtitouhuihin, sen aika näyttää.

-Jouni

Jahtikausi viimein avattu!

Niin se vain vuosi taas vierähti ja päästiin nauttimaan sorsanmetsästyksen aloituksesta. Tämä vuosi poikkesi hieman, sillä mukana oli ruutipyssyn sijasta jousi mukana. Oli hieman haastavaa saada ammuntatilanteita jousen kanssa, kun ympäriltä kuului pauke... eivät tahtonu ihan helpolla laskea kuville. Nooh, ei se saalis ollutkaan niin tärkeä vaan se fiilinki. Toki mietteissä oli, että jos edes kerran pääsis sorsaa kokeilemaan jousella niin olisin tyytyväinen. Alku ei näyttäny kovin lupaavalta mutta alkuillasta siunautui tilanne, kun telkkä ilmestyi yhteen lampeen sukeltelemaan. Liekkö ollut haavakko, kun ei lähtenyt lentoon. Nokitin nuolen ja lähdin kyttäämään. Seurasin rannalla kun telkkä sukelteli lammessa, jättäen veden pintaan vanan. Lintu nousi pintaan ja rupesin virittään jousta mutta olin liian hidas. Telkkä sukelsi jälleen ja nyt päätin olla hieman fiksumpi. Viritin jousen jo valmiiksi ja seurasin jälleen pinnassa menevää vesivanaa. Vihdoin telkkä nousi pintaan, nopea tähtäys ja keppi matkaan.  Kuului läpsähdys ja telkkä pyörähti selälleen... jep jep, siinä se oli, ensimmäinen vesilintu jousella. Päivän toive toteutui ja fiilinki oli kohillaan. Nostatti taas mukavasti itseluottamusta tähän jousimetsästykseen... on se vaan mukavaa!  Seuraavaksi varmaan tuleekin kyttäiltyä kanalintuja jousella mutta se sitten kolmenviikon päästä.

Ensimmäinen jousella saatu veslintu...Telekkä :)

 

 -Jouni

Sisarusten tapaaminen

Vilin kanssa on tullut tapailtua paljon koiria puistossa mutta nyt oli taas sauma päästä moikkaamaan siskoa. Oli todella mukava päästä näkemään ja vertailemaan sisarusten kehittymistä ja vaihtamaan kuulumisia omistajan kanssa. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet tuntui molemmilla koirilla olevan...kepit, raakaluut ja marjat :)

Vili ja Heta

Sitten otettii hieman lämpöä

ja lepoa

Juoksureissun jälkeen nautittiin yhdessä hieman murkinaa

Syksyä odotellessa

Jokavuotinen lohenpyyntireissu Norjaan on takanapäin. Saaliiksi hienoja muistoja ja tuli sieltä jokunen kalakin.

                          Väsytys meneillään...saa nähä kumpi väsyy ensin, kala vai kalastaja

        Onneksi kalalta loppui kunto ensin

Pääsin pyrstöttään kaverin kalan...painoa tais olla n. 9kg

Parinviikon aikana tämä tais olla niitä harvoja päiviä, kun aurinkopaistoi...ainakin hetken.

Kohtuu marjapaikka. Harmi ettei Norjasta saa tuoda hillaa suomeen.

Reissun toiseksi suurin kala 7,5kg

On se vaan hauskaa!

Kesäterveiset!

                                                 "Pojasta" on kasvanu jo iso rotjake.

Ensimmäiseen näyttelyyn on ilmoittauduttu joka on Elokuun alussa Iisalmessa. Jospa Vili osaa sielläkin poseerata yhtä komeasti, kuin juhannuksena.

Noutohommissa oli selvä työnjako...Nipsu haki vedestä ja Vili hoiti loput :)

Vilin uintireenit

Vilin kanssa käytiin hieman tutustumassa paikalliseen lampeen.

                                                            Ensin kateltiin rannalta

                                                             Kukon voimalla kahlaamaan

                                                            Lupulta kukko saatiin pelastettua

                                     Sitte lelut ei enään kiinnostanu kun taivaalla näkyi kolme telkkää.

Pois lähteminen ei ollutkaan niin helppoa kun Vili löi vedessä jarrut päälle...jospa sitte ensikerralla uimasille asti.

Majavanmetsästys

Vielä olis muutama päivä aikaa metsästää majavaa. Valitettavasti ainakin allekirjoittaneella talttahampaat saavat olla rauhassa ainakin vielä tämän kevään. Jousella metsästäessä pitää muistaa muutamia seikkoja. Jousen vetojäykkyys saisi mielellään olla 60 paunaa tai jäykempi. Nuolen tulisi olla painoltaa vähintään 500 grainia ja kärkenä tulisi käyttää kiinteäteräistä leikkuria, jonka halkaisija on vähintään 22 mm. Lisäksi nuoli tulee kytkeä 50kg kestävään naruun, joka on kytketty jouseen. Alan liikkeissä on myytävänä esim. AMS Retriever kela/siima pakettia joka on loistava tähän tarkoitukseen. Alla kuva kelasta joka on asennettu jouseen.
 

 Lisäksihän pitää olla vähintään pakettiautollinen kaikenlaisia naamiointi härpättimiä.....no ei vaiskaan.
Tottakai naamiointi on myös tärkeä asia jousella kytättäessä, varsinkin kun kyseessä on majava. Tuppaa olemaan melkosen arka eläin ja lisäksi haasteensa tuo ampumaetäisyys. 10 metriä on aikalailla meksimi kun ammutaan majavaa eli mitä lähemmäs sen parempi.
Jospa sitä sitte syksyllä pääsis näitäkin elukoita kyttäämään.

-Jouni

Menneitä muistellen

Näin talvisaikaan on mukava muistella menneen jahtikauden tapahtumia. Jousta tuli kannettua mukana lähes koko syksy ja tilanteita riitti. Pääsin yrittämään useampaa teertä ja jopa metsoakin pääsin nuolilla hätyyttelemään mutta heikoin tuloksin. Vasta kanalinnustuksen viimeisenä päivänä  rupes nuolet osumaan.

                                       Kameramies hieman myöhästyi videoinnissa :)

Tammikuu tulikin kytättyä ahkeraan jäniksiä ja kauriita. Olin eräänä lauantaina kyttäämässä kauriita, kun ruokinnalle tepasteli kaksi rusakkoa. Toinen rusakko (kuvassa) pysähtyi noin 8 metrin päähän ja tarjosi kylkeä. Ei muuta kuin pinni kohilleen ja keppi matkaan. Pakomatka osuman jälkeen vajaa metri.

Tammikuun 26. ja taas oltiin ständillä kyttäilemässä. Reilun parin tunnin istumisen jälkeen tuli ruokinnalle viisi kaurista. Siinä vaiheessa rupesi jännitys nousemaan ja lievä palelu katosi samantien. Noin varttitunnin odottelun jälkee yksi vasoista asteli hieman erilleen muista ja huomasin ampumatilanteen koittaneen.  Hitaasti jousi vireeseen, tarkka tähtäys etujalan taakse ja nuoli matkaan. Vaimea läpsähdys kieli nuolen osumasta ja kauriit säntäsivät metsään. Tilanteen rauhoituttua kipusin puusta alas tarkistamaan ampumapaikkaa. Paikalta löytyi verinen nuoli. Ei muutakuin nuoli talteen ja seuraamaan jälkiä metsään. Heti alkumetreillä rupesi löytymään verijälkiä ja toivo ensimmäisestä kauriista jousella rupesi vahvistumaan. Noin 40 metriä seurattuani näin lumessa tumman möykyn, "siellä se on!"  Ensimmäinen jousella saamani kauris oli tosiasia.


Kireitä jänteitä!
-Jouni

Uusi jahtikaveri

Pohjanpystykorva Vinskin Vili tuli taloon 8.2.2013

Vilillä on jo paljon koirakavereita ja lisää tuli viime viikonloppuna.

                                                Vilistä ja Nipsusta tuli heti kavereita.

                            Sitten oli karhukoirien vuoro. Hieman epäilyttää mennä tutustumaan.

 Pienen empimisen jälkeen oltiinkin jo nokikkain. Hemuli haluaisi jo heittää yläfemmat Vilin kanssa.

                                                              Merellä Oulussa.

                                                 Kaikkia kasveja on mukava maistella.

 

Poseerausta

 

Vili pääsi tutustumaan 11 kuukautta vanhaan pohjanpystykorva Salamaan. Salamalla oli heti sipiasiaa, mitäköhän pojilla mielessä.

-Jouni

Jousimetsästys

Tämä tuhansia vuosia vanha metsästysmuoto kuuluu tänä päivänä yhä useamman metsästäjän harrastuksiin, kuten myös minunkin. Tässä blogissa keskitytään pääasiassa jousimetsästykseen mutta saattaapi tarinan tynkää löytyä muustakin.

 Hieman omista vermeistä. Jousena Mathews HeliM 70#, etutähtäin Apex, nuolihylly Nap Apache, nuoliteline ArrowWeb,  Nuolina Carbon Express Mayhem Hunter, laukaisulaite Scot Rhino XT, metsästyskärkinä olen käyttänyt kolmiteräisiä kiinteitä leikkureita,

 Vasemmalta alkaen: taulukärki (harjoitteluun), blunttikärki "kolkkakärki" (voidaan metsästää pienempiä riistaeläimiä kuten pyitä),  Nap Hellrazor ja Qad Exodus (sopivat lopuille riistalajeille joita suomessa saa jousella metsästää)

 Olen tykästynyt käyttämään värikkäitä sulkia ja wrappi teippiä nuolissa. Näyttää omaan silmään hyvälle ja auttaa löytämään luonnosta.

Jouselle kannattaa olla hyvä laukku kuljetukseen, esim tämmöinen kova kantinen. Pysyypähän jousi paremmassa kunnossa, eikä tähtäimet väänny.

Näillä päästään alkuun.

Kireitä jänteitä! -Jouni