Jahtikausi viimein avattu!

Niin se vain vuosi taas vierähti ja päästiin nauttimaan sorsanmetsästyksen aloituksesta. Tämä vuosi poikkesi hieman, sillä mukana oli ruutipyssyn sijasta jousi mukana. Oli hieman haastavaa saada ammuntatilanteita jousen kanssa, kun ympäriltä kuului pauke... eivät tahtonu ihan helpolla laskea kuville. Nooh, ei se saalis ollutkaan niin tärkeä vaan se fiilinki. Toki mietteissä oli, että jos edes kerran pääsis sorsaa kokeilemaan jousella niin olisin tyytyväinen. Alku ei näyttäny kovin lupaavalta mutta alkuillasta siunautui tilanne, kun telkkä ilmestyi yhteen lampeen sukeltelemaan. Liekkö ollut haavakko, kun ei lähtenyt lentoon. Nokitin nuolen ja lähdin kyttäämään. Seurasin rannalla kun telkkä sukelteli lammessa, jättäen veden pintaan vanan. Lintu nousi pintaan ja rupesin virittään jousta mutta olin liian hidas. Telkkä sukelsi jälleen ja nyt päätin olla hieman fiksumpi. Viritin jousen jo valmiiksi ja seurasin jälleen pinnassa menevää vesivanaa. Vihdoin telkkä nousi pintaan, nopea tähtäys ja keppi matkaan.  Kuului läpsähdys ja telkkä pyörähti selälleen... jep jep, siinä se oli, ensimmäinen vesilintu jousella. Päivän toive toteutui ja fiilinki oli kohillaan. Nostatti taas mukavasti itseluottamusta tähän jousimetsästykseen... on se vaan mukavaa!  Seuraavaksi varmaan tuleekin kyttäiltyä kanalintuja jousella mutta se sitten kolmenviikon päästä.

Ensimmäinen jousella saatu veslintu...Telekkä :)

 

 -Jouni

Sisarusten tapaaminen

Vilin kanssa on tullut tapailtua paljon koiria puistossa mutta nyt oli taas sauma päästä moikkaamaan siskoa. Oli todella mukava päästä näkemään ja vertailemaan sisarusten kehittymistä ja vaihtamaan kuulumisia omistajan kanssa. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet tuntui molemmilla koirilla olevan...kepit, raakaluut ja marjat :)

Vili ja Heta

Sitten otettii hieman lämpöä

ja lepoa

Juoksureissun jälkeen nautittiin yhdessä hieman murkinaa

Syksyä odotellessa

Jokavuotinen lohenpyyntireissu Norjaan on takanapäin. Saaliiksi hienoja muistoja ja tuli sieltä jokunen kalakin.

                          Väsytys meneillään...saa nähä kumpi väsyy ensin, kala vai kalastaja

        Onneksi kalalta loppui kunto ensin

Pääsin pyrstöttään kaverin kalan...painoa tais olla n. 9kg

Parinviikon aikana tämä tais olla niitä harvoja päiviä, kun aurinkopaistoi...ainakin hetken.

Kohtuu marjapaikka. Harmi ettei Norjasta saa tuoda hillaa suomeen.

Reissun toiseksi suurin kala 7,5kg

On se vaan hauskaa!

Kesäterveiset!

                                                 "Pojasta" on kasvanu jo iso rotjake.

Ensimmäiseen näyttelyyn on ilmoittauduttu joka on Elokuun alussa Iisalmessa. Jospa Vili osaa sielläkin poseerata yhtä komeasti, kuin juhannuksena.

Noutohommissa oli selvä työnjako...Nipsu haki vedestä ja Vili hoiti loput :)

Vilin uintireenit

Vilin kanssa käytiin hieman tutustumassa paikalliseen lampeen.

                                                            Ensin kateltiin rannalta

                                                             Kukon voimalla kahlaamaan

                                                            Lupulta kukko saatiin pelastettua

                                     Sitte lelut ei enään kiinnostanu kun taivaalla näkyi kolme telkkää.

Pois lähteminen ei ollutkaan niin helppoa kun Vili löi vedessä jarrut päälle...jospa sitte ensikerralla uimasille asti.

Majavanmetsästys

Vielä olis muutama päivä aikaa metsästää majavaa. Valitettavasti ainakin allekirjoittaneella talttahampaat saavat olla rauhassa ainakin vielä tämän kevään. Jousella metsästäessä pitää muistaa muutamia seikkoja. Jousen vetojäykkyys saisi mielellään olla 60 paunaa tai jäykempi. Nuolen tulisi olla painoltaa vähintään 500 grainia ja kärkenä tulisi käyttää kiinteäteräistä leikkuria, jonka halkaisija on vähintään 22 mm. Lisäksi nuoli tulee kytkeä 50kg kestävään naruun, joka on kytketty jouseen. Alan liikkeissä on myytävänä esim. AMS Retriever kela/siima pakettia joka on loistava tähän tarkoitukseen. Alla kuva kelasta joka on asennettu jouseen.
 

 Lisäksihän pitää olla vähintään pakettiautollinen kaikenlaisia naamiointi härpättimiä.....no ei vaiskaan.
Tottakai naamiointi on myös tärkeä asia jousella kytättäessä, varsinkin kun kyseessä on majava. Tuppaa olemaan melkosen arka eläin ja lisäksi haasteensa tuo ampumaetäisyys. 10 metriä on aikalailla meksimi kun ammutaan majavaa eli mitä lähemmäs sen parempi.
Jospa sitä sitte syksyllä pääsis näitäkin elukoita kyttäämään.

-Jouni

Menneitä muistellen

Näin talvisaikaan on mukava muistella menneen jahtikauden tapahtumia. Jousta tuli kannettua mukana lähes koko syksy ja tilanteita riitti. Pääsin yrittämään useampaa teertä ja jopa metsoakin pääsin nuolilla hätyyttelemään mutta heikoin tuloksin. Vasta kanalinnustuksen viimeisenä päivänä  rupes nuolet osumaan.

                                       Kameramies hieman myöhästyi videoinnissa :)

Tammikuu tulikin kytättyä ahkeraan jäniksiä ja kauriita. Olin eräänä lauantaina kyttäämässä kauriita, kun ruokinnalle tepasteli kaksi rusakkoa. Toinen rusakko (kuvassa) pysähtyi noin 8 metrin päähän ja tarjosi kylkeä. Ei muuta kuin pinni kohilleen ja keppi matkaan. Pakomatka osuman jälkeen vajaa metri.

Tammikuun 26. ja taas oltiin ständillä kyttäilemässä. Reilun parin tunnin istumisen jälkeen tuli ruokinnalle viisi kaurista. Siinä vaiheessa rupesi jännitys nousemaan ja lievä palelu katosi samantien. Noin varttitunnin odottelun jälkee yksi vasoista asteli hieman erilleen muista ja huomasin ampumatilanteen koittaneen.  Hitaasti jousi vireeseen, tarkka tähtäys etujalan taakse ja nuoli matkaan. Vaimea läpsähdys kieli nuolen osumasta ja kauriit säntäsivät metsään. Tilanteen rauhoituttua kipusin puusta alas tarkistamaan ampumapaikkaa. Paikalta löytyi verinen nuoli. Ei muutakuin nuoli talteen ja seuraamaan jälkiä metsään. Heti alkumetreillä rupesi löytymään verijälkiä ja toivo ensimmäisestä kauriista jousella rupesi vahvistumaan. Noin 40 metriä seurattuani näin lumessa tumman möykyn, "siellä se on!"  Ensimmäinen jousella saamani kauris oli tosiasia.


Kireitä jänteitä!
-Jouni